Liikkuminen nostaa fyysist\u00e4 kuntoa mutta auttaa my\u00f6s ajattelussa ja arkip\u00e4iv\u00e4n tilanteissa. Siihen ei aina tarvitse ymp\u00e4rist\u00f6n vaihdosta, sill\u00e4 my\u00f6s lenkki tutussa maisemassa tekee hyv\u00e4\u00e4. Kotimaisemissa liikkumisessa on my\u00f6s se hyv\u00e4 puoli, ett\u00e4 reitti alkaa jo kotiovelta. Kun astut ulos, olet jo liikkeell\u00e4.<\/p>\n
Liikkuessa kehittyy kunnon lis\u00e4ksi mieli. Maisema on t\u00e4ynn\u00e4 yksityiskohtia, tie tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia ja ajatukset saavat tilaa vaeltaa. Liikkeen voima onkin siin\u00e4, ett\u00e4 se tuottaa mielihyv\u00e4\u00e4 ja saa dopamiinitason nousemaan. Ja silloin tuntee olevansa keskittyneempi, rauhallisempi ja ajattelevansa kirkkaammin. Aivoja voi siis ohjata omilla teoilla, kuten l\u00e4\u00e4k\u00e4ri Anders Hansen toteaa kirjassaan Aivovoimaa.<\/p>\n
Joskus ei itsek\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rr\u00e4, millaisten mahdollisuuksien keskell\u00e4 el\u00e4\u00e4. H\u00e4tk\u00e4hdin, kun samaan aikaan taukopaikalla ollut py\u00f6r\u00e4ilij\u00e4 jutteli ensin aikansa, ja kysyi sitten, mit\u00e4 suomalaiset tekev\u00e4t, jos kaikki eiv\u00e4t harrastakaan py\u00f6r\u00e4ily\u00e4? Ennen kuin ehdin vastata, h\u00e4n jatkoi toteamalla, ett\u00e4 jotain ulkoiluun liittyv\u00e4\u00e4 tietenkin, varmasti sitten k\u00e4vely\u00e4 ja mets\u00e4retki\u00e4.<\/p>\n
Moni on m\u00f6kill\u00e4, puuhailemassa kuka mit\u00e4kin. Tai vain oleilemassa, omilla tavoillaan itseens\u00e4 syventyen. Keskell\u00e4 tuttuja maisemia, jotka vaihtuvat vuoden ajan mukaan, mutta joskus kaipaisi ehk\u00e4 jotain muutakin. Kes\u00e4m\u00f6kki on mahdollisuus pys\u00e4hty\u00e4 hetkeksi, mutta ei tuota matkan ja liikkeen aiheuttamaa mielihyv\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Py\u00f6r\u00e4ilyss\u00e4 ja k\u00e4velyss\u00e4 on ne kaikki. Liike ja vauhti, jossa ehtii katsoa maisemat ja jutella. Tuuli ja aurinko, jotka tuntuvat iholla. Mets\u00e4n, peltojen ja hiekan tuoksu, joka h\u00e4iv\u00e4ht\u00e4\u00e4 tai tuoksuu sateen j\u00e4lkeen. Matkan jalkoihin lis\u00e4\u00e4m\u00e4 v\u00e4symys, joka kasvaa iltaa kohti.<\/p>\n
Kirjallisuuden tutkija ja kirjailija Markku Envall kuvaa esseekokoelmassaan Polkupy\u00f6r\u00e4ll\u00e4 ajamisen taito pitk\u00e4n matkan py\u00f6r\u00e4ily\u00e4 riippumattomuutena, psykofyysisten tilojen ja tunnelmien vaihteluna, voimansa ja heikkoutensa mittaamisena ja rajojensa tutkimisena.<\/p>\n
Tunnistan tuon kaiken. Itsen\u00e4isyyden tunteen, joka syntyy siit\u00e4, ett\u00e4 voi ajaa minne haluaa. Tunteet, jotka el\u00e4v\u00e4t maiseman, puheiden, p\u00e4iv\u00e4n s\u00e4\u00e4n ja maaston m\u00e4kisyyden mukaan. Alam\u00e4kien vauhdin ja yl\u00e4m\u00e4kien ponnistelun<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Liikkuminen nostaa fyysist\u00e4 kuntoa mutta auttaa my\u00f6s ajattelussa ja arkip\u00e4iv\u00e4n tilanteissa. Siihen ei aina tarvitse […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_themeisle_gutenberg_block_has_review":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[3],"tags":[],"class_list":["post-470","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-polkupyoralla"],"yoast_head":"\n