Vaikka syksy on jo pitk\u00e4ll\u00e4 ja aurinko on edelleen kes\u00e4isen l\u00e4mmin, n\u00e4kyy puiden lehdiss\u00e4 syksy. Potkimme sembram\u00e4ntyjen k\u00e4pyj\u00e4 jalkojen alta ja kuuntelemme valtavien aaltojen kohinaa. Firenzeen on viel\u00e4 matkaa eik\u00e4 autoteit\u00e4 voi v\u00e4ltt\u00e4\u00e4. Vaikka italialaisten sanotaan kunnioittavan py\u00f6r\u00e4ilij\u00f6it\u00e4, k\u00e4velij\u00e4t her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t monesti vain ihmetyst\u00e4. Kuka nyt jalkaisin l\u00e4htisi, kun autollakin p\u00e4\u00e4see?<\/p>\n
Jalan voi kuitenkin kulkea miss\u00e4 vain. Kierrell\u00e4 kaduilla, menn\u00e4 maantien laitaa pitkin, rahistella hiekkateill\u00e4 tai hiljenty\u00e4 mets\u00e4poluilla. Tuntea niityn kutittavan jalkoja ja varpaiden kastuvan l\u00e4t\u00e4k\u00f6iss\u00e4. K\u00e4vely on sek\u00e4 tapa siirty\u00e4 paikasta toiseen ett\u00e4 mahdollisuus olla kaiken keskell\u00e4. Mutta sill\u00e4 on my\u00f6s meditatiivinen puolensa, joka vetoaa aina uudelleen. Vaeltaminen.<\/p>\n
Sanasta vaellus tulee etsim\u00e4tt\u00e4 mieleen rinkka, saappaat, teltta ja mets\u00e4, mutta vaeltaa voi muuallakin. Vaikkapa kulkea urbaanissa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti tai sattuman viem\u00e4n\u00e4 juuri sinne, mik\u00e4 sill\u00e4 hetkell\u00e4 houkuttaa.<\/p>\n
Kaupunkivaellus on kiehtovaa, sill\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6 yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 kiinnostavuudellaan. Kaupunki n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 rinkkaselk\u00e4iselle vaeltajalle erilaiset kasvot kuin keskustan n\u00e4ht\u00e4vyyksien ihastelijalle tai kauppakeskusten shoppailijalle. N\u00e4kee kaiken sen, miss\u00e4 kohdataan, nautitaan ja elet\u00e4\u00e4n: asuintalot ja ty\u00f6paikat, kaupat ja kahvilat, puistot ja bulevardit, kulttuuria ja urheilua. El\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on paljon samaa kuin kotona, ja silti se on niin toisenlaista.<\/p>\n
Rooman keh\u00e4tiet ja Via appia antica, sunnuntainen parin sadan metrin pituinen kirppari Tiberin varrella. Berliinin erilaiset alueet ja niiden omanlainen tunnelma. Ja kun l\u00e4hestyy Firenze\u00e4 rinnetiet\u00e4 pitkin l\u00e4heisest\u00e4 kaupungista, on n\u00e4kym\u00e4 aivan toinen kuin tullessa junalla Leonardo da Vincin lentokent\u00e4lt\u00e4. Ent\u00e4 sitten meren rannalla?<\/p>\n
K\u00e4velimme syksyn alussa leppoisasti pitkin Italian rannikkoa. Suuntaa ei tarvinnut mietti\u00e4, siit\u00e4 piti V\u00e4limeri huolen. Ehdin siis mietti\u00e4 omiani. Ja miss\u00e4 muussa mieli askaroisi kuin siin\u00e4, mit\u00e4 me ihmiset saamme aikaan toisissamme. Maa, jossa ihmisten \u00e4\u00e4ni on kuuluva ja liikkeet suurempia kuin kotimaassa, laajentaa kokemusta inhimillisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Vaikka syksy on jo pitk\u00e4ll\u00e4 ja aurinko on edelleen kes\u00e4isen l\u00e4mmin, n\u00e4kyy puiden lehdiss\u00e4 syksy. […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_themeisle_gutenberg_block_has_review":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[],"class_list":["post-454","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kavelyretkia"],"yoast_head":"\n